Tämä artikkeli käsittelee ammattiyhdistysliikettä siitä näkökulmasta, miten ammattiyhdistykset sijoittuvat osaksi valtiota. Ensinnä artikkelissa tarkastellaan, minkä sääntelyn puitteissa ammattiyhdistykset toimivat. Toiseksi tarkastellaan, mitä vaikutuskeinoja ammattiyhdistyksillä ja ammattiliitoilla ammattiyhdistysliikkeenä työntekijöiden asemaa valvovana ja parantavana toimintana on valtioon ja sen lainsäädäntöön.

Mikä on valtio?

Valtiolla tarkoitetaan rajattua maantieteellistä aluetta, jonka puitteissa asuu kansakunta tai kansakuntia, jotka käyttävät suvereenisti valtaa valtiossa ja suhteessa toisiin valtioihin.

Valtion kolmijako-opin mukaan valtion tehtävät jakautuvat lainsäädäntöön, lainkäyttöön ja toimeenpanovaltaan.

  • Lainsäädäntöä edustaa parlamentti, joka säätää yksilöiden toimintaan liittyvät lait.
  • Lainkäyttöön puolestaan kuuluvat tuomioistuimet, jotka soveltavat säädettyjä lakeja käytännössä. Joissakin valtioissa (Englanti, Yhdysvallat) on voimassa ennakkotapausoppi, jonka mukaan tuomioistuinten päätöksillä on sitova vaikutus, ja niistä tulee osa lainsäädäntöä.
  • Toimeenpanovalta viittaa puolestaan julkiseen hallintoon presidentistä, hallitukseen ja lääninhallituksista kuntiin.

Mitkä lait sääntelevät ammattiyhdistyksiä?

Ammattiyhdistyksistä koostuvien ammattiliittojen valta perustuu suurelta osin työtaisteluun, joka ilmenee tavallisesti lakkona. Työtaistelua sääntelevät kollektiiviset työtaisteluoikeus ja lakko-oikeus. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kyseisiä oikeuksia voivat käyttää ammattiliitot ja niiden jäseninä toimivat ammattiyhdistykset.

Työtaisteluoikeudet on Suomessa kirjattu yhdistymis- ja järjestäytymisvapautta koskeviin lakeihin sekä työehtosopimuslakiin ja lakiin työriitojen sovittelusta. Lisäksi Yhdistyneiden kansakuntien alaisuudessa toimivan Kansainvälisen työjärjestön (International Labour Organization, ILO) työntekijöiden perusoikeudet on kirjattu osaksi suomen perustuslakia.

Kuinka ammattiyhdistysliikkeen asema valtiossa muodostuu?

Kuten jo mainittu, ammattiyhdistykset voivat käyttää lakko-oikeutta osoittaakseen valtaansa työehtosopimuksista neuvotellessa.

Ammattiyhdistysliike voi myös olla liitoksissa edustukselliseen demokratiaan, mikäli parlamentissa on niin kutsuttuja työväenpuolueita, jotka ajavat ammattiyhdistysliikkeen asioita. Tällä tavoin, riippuen valtasuhteista, ammattiyhdistysliikkeellä voi poliittisten puolueiden välityksellä olla valtaa lainsäätämiseen.

Viime kädessä parlamentti päättää, miten työntekijöitä koskeva lainsäädäntö muodostuu. Poliittinen päätöksenteko, sen kulloiset valtasuhteet määrittävät, mitä työntekijöitä (mutta myös työttömiksi joutuneita) koskevat lait tulevat olemaan. Tästäkin huolimatta poliittisen päätöksenteon (parlamentin, hallituksen) on kuunneltava ammattiyhdistysliikkeen mielipidettä, että ei synny lakkoja.

Ammattiyhdistyksiä ja työntekijöitä sääntelevät yhtäältä sitä koskevat lait. Ammattiyhdistysliikkeellä on kuitenkin mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, yhteiskunnan toimintaan työtaisteluilla tai niillä uhkaamalla, mutta myös sitä kautta, että parlamentissa on työväen asioita ajava puolue, joka pitää silmällä, mitä ammattiyhdistysliikkeen vaatimuksia, ehdotuksia, kehotuksia ammattiliitot ja -yhdistykset esittävät.